BALTIC BLUES BOOGALOO
M/S Viking XPRS 8.3.2025
Viking Linen laivoilla suuren suosion saavuttaneet Finnish Blues Societyn järjestämät risteilyt saivat jatkoa maaliskuun alussa Helsinki-Tallinna -reitillä. Sabluuna oli tällä kertaa sama kuin viime vuonnakin, jolloin lauteille kapusivat bändit kolmesta eri maasta. Ruotsia edusti Honeyboy Slim & The Bad Habits, Tanskasta saapui The Blues Overdrive ja kotimaan lippua piti yllä uudelleen aktivoitunut The Rhythm Wheel Combo.
Ensimmäisellä esiintyjällä, siniseksi dynamiitiksikin kutsutulla kööpenhaminalaisella The Blues Overdrivella oli mukanaan vieraileva kitaristi, sillä Andreas Andersen tulee merisairaaksi jo pelkästä ajatuksesta soittaa laivalla. Vaikka itse keikka (tai suurin osa siitä) tapahtuikin Tallinnan satamassa, bändi ei halunnut ottaa riskiä vaan esiintyi korvaajan turvin. Mm. Fried Okran levyillä soittanut Rune Højmark olikin todellinen ässä soittimensa kanssa: näin tiukkaa Telecaster-tykitystä en ole aluevesirajojen sisällä kuullut koskaan.
Death At The Highway sulatti heti sydämet ja moni oli täysillä mukana. Edellisillä kerroilla avausbändi on saanut soittaa useammankin kipaleen ja vasta setin puolivälin paikkeilla ehkä ensimmäiset uskalikot ovat parketille saapuneet, mutta nyt jo kolmannen kappaleen Early In The Morningin aikana väki alkoi jorata. Thor Bodingin basso oli varsinainen ”Thor’s hammer”, jolla hän nuiji yleisön liikkeeseen ja kutsui tanssitaitoiset parketille. Setin ässäpari oli High Water Everywhere (For Charley Patton) ja I Was Wrong. Blues Overdrive lunasti monin verroin ne lupaukset, jotka aperitiivina katsomani YouTube-videot olivat antaneet. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevaa albumia.
Aktiivisimmillaan kasarin alkupuoliskolla soitellut ja tuolloin myös laajaa arvostusta saaneet studiolevytyksensä tehnyt The Rhythm Wheel Combo on keikkaillut satunnaisesti 2010-luvulta lähtien, mutta yhtyeen edellisestä esiintymisestä on jo kulunut useampia vuosia. Hyvin tuntui herroilla edelleen kulkevan, vaikka he eivät omien sanojensa mukaan olekaan enää viisikymppisiä. Niko Ahvosen mukanaolo saksofonistina on mukava piriste, ja lisää rytmiä saatiin, kun foni vaihtui marakasseihin. Bändi soitti kuin mitään taukoja ei olisi edes ollut.
Kitaristi Eino Rastaalta en ole huonoa keikkaa koskaan nähnyt ja pianisti Mitja Tuurala oli notkeassa kunnossa. Setin tiukin veto oli ehdottomasti laivan keinumaan saanut Milk Cow Blues. Vanha sotaratsu Tequila (jossa saa laulaa mukana, ei tarvitse osata juuri mitään) sai aikaan hyvät reaktiot.
Setin päätteeksi Mitja totesi vaatimattomaan tapaansa: ”It was just another day at the office”, vaikka laulaja-basisti Masa Saloranta myönsikin: ”No pidettiin me yhdet treenit ennen keikkaa”.
Viimeisenä soittovuoron saanut Honeyboy Slim & The Bad Habits tarjoili originellilla tyylillään 1950- ja 1960-lukujen rhythm’n’blues- ja rock’n’roll-cocktailinsa ja sai monien sympatiat puolelleen. Veljekset Jakob ja Josef Steinvall jakoivat kitaraosuudet niin, että kumpikin soitti vuorollaan komppia, sooloa ja slidea. Herrat vastasivat myös laulupuolesta. Bändin rouheassa käsittelyssä soljuivat sulassa sovussa niin omat kappaleet kuin lainamateriaalikin. Se tarjoili varsin mielenkiintoisia versioita tutuista kappaleista, kuten For You Blue, Roadrunner ja I’m A Hog For You Baby. Monipuolinen setti rullasi vauhdilla eteenpäin ja jengi bailasi mukana.
Ilta oli jälleen kaiken vaivannäön arvoinen. Sitä, kuka voitti Suomi-Ruotsi-Tanska -maaottelun, en osaa sanoa, sillä kaikki bändit olivat hyviä. Varmaan suurin osa paikalla olleista tykkäsi tarjonnasta, sillä kiitoksia sateli runsaasti musiikin loputtua. Vielä aamiaispöydässä sekä terminaalissa joku kiitteli hyvästä ohjelmasta ja siitä, ettei musiikki tullut liian lujaa. FBS:n varapuheenjohtajaa siteeraten: ”Vaikka kuinka yritämme tehdä hyvää, niin aina tulee priimaa”. Tuskin kukaan haluaa ruveta asiasta kättä vääntämään.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 2/2025)
Kuva: The Blues Overdrive (c) Juha Seila
